Otin Roomaan vain Lomo-kamerani mukaan. Oli jännittävää odotella ihan oikeita paperikuvia kehityksestä, edellisestä kerrasta on vuosia!
I took only my Lomo camera with me to Rome. It was exciting to wait what comes out of the film development, it’s been years since the last time!
Käytiin vihdanhakuretkellä vakipaikassamme, talomme lähellä pienessä niemenkärjessä. Jostain tuli mieleeni se ensimmäinen kerta kun täällä käytiin. Olimme juuri allekirjottaneet pankissa lainapaperit ja pieni puutalo pienessä kaupungissa oli meidän. Hyvästi Helsinki. Miestä alkoi suuret päätökset pyörryttää ja ajoimme pankista suoraan tänne meren rantaan hengittelemään. Tuosta päivästä on kulunut kohta viisi vuotta, kertaakaan ei ole tarvinnut katua.
This is one of our favourite places to come and make a vihta (something you need in the sauna). This visit reminded me of the first time we came here. We had just signed loanpapers in the bank and a little wooden house in a little town was ours. Goodbye Helsinki. After this big decision my man started to feel dizzy so we drove here from the bank to get some fresh air. That’s almost five years ago now, we haven’t regretted once.
text & photos : Eeva Kangas
Minun äitini on aina ollut kukkahullu. Jos tienposkessa sattui näkymään kauniita kukkia, auto pysähtyi. Muu perhe odotti huokaillen autossa kun äiti kohkasi pitkin ojanpientareita poimimassa lupiineja ja muita ihanuuksia talteen. En yhtään ymmärtänyt sitä silloin, mutta kuinka ollakaan, nykyään se olen minä joka konttaa pitkin tienposkia unelmakimpun perässä. Mutta katsokaa nyt, eihän tällaisia aarteita voi sinne jättää?
Mu mom has always been a flowermaniac. If she saw beautiful flowers in a ditch by the road, the car stopped. Rest of the family waited in the car (with a sigh) while she ran after lupins and other lovely stuff in the roadbanks. I didn’t get it then, but guess what, now it’s me who is doing exactly the same. But hey, you can’t leave treasures like this behind, can you?
text & photos : Eeva Kangas
