Minun äitini on aina ollut kukkahullu. Jos tienposkessa sattui näkymään kauniita kukkia, auto pysähtyi. Muu perhe odotti huokaillen autossa kun äiti kohkasi pitkin ojanpientareita poimimassa lupiineja ja muita ihanuuksia talteen. En yhtään ymmärtänyt sitä silloin, mutta kuinka ollakaan, nykyään se olen minä joka konttaa pitkin tienposkia unelmakimpun perässä. Mutta katsokaa nyt, eihän tällaisia aarteita voi sinne jättää?

Mu mom has always been a flowermaniac. If she saw beautiful flowers in a ditch by the road, the car stopped. Rest of the family waited in the car (with a sigh) while she ran after lupins and other lovely stuff in the roadbanks. I didn’t get it then, but guess what, now it’s me who is doing exactly the same. But hey, you can’t leave treasures like this behind, can you?

 text & photos : Eeva Kangas